Puuvillainen poncho

Virkkasin eskarilaisneidille verkkoponchon, jolla vielä parantelen Hamsterikisan suoritustani. ;o)

Lanka on monta vuotta muhinut kaapin perukoilla odottamassa uutta tulemistaan. Neuloin aikoinaan nyt 9v poijalle 90-senttisen perusneuleen (sileää ja oikeinnurin resorit), ja nyt sain käytettyä langanjämät.



Malli "tommonen oma kokeilu". Mielestäni hyvin istuva ja onnistunut. ;o))

Lanka Novitan Pellava Cottonella (54% puuvilla, 31% polyakryyli, 15% pellava), virkkuukoukku nro 3,5. Langankulutus 122g.

Houkuttelisi aloittaa itselle vielä toiset dominosukat.. langankin olen niihin jo valinnut, mutta puuvillaista lankaa (ibiza ja cottonella) olisi vielä kahden pikkuponchon verran. Ehkä keskityn nyt näihin, niin saan nuokin kerät pois rääkäämästä. ;o)

Vanhoja käsitöitä

Eilen pidin siivouspäivän, ja viiden-kuuden tunnin työrupeaman jälkeen tunnen voivani hyvällä omalla tunnolla istahtaa koneelle.. ;o)) Siivous jäi tosin vielä kesken, en ehtinyt ja jaksanut enää poikien huonetta ja eteistä siivota, mutta ne saa suosiolla jäädä huomiseksi. Tänään käytiin nääs kerhoilemassa.

Eteisessä on kasa kukkamultaa lattialla, kun kissa pudotti kukkaruukun ikkunalaudalta. Mulla on kolmessa purkissa juurtumassa (tai on ollut jo kesästä saakka) pylvästyräkkejä, joita aion antaa äidilleni ja kahdelle hyvälle ystävälle. Kissa on onnistunut pudottamaan istutuksista jo kaksi, että juurru siinä sitten!


Muistin, että mulla on nurkissa vanhoja yläasteen (ja ala-asteen) aikaisia käsitöitä, jotka kerran "pelastin" mummulasta itselleni.

Ensimmäisellä luokalla tehtiin ruokaliina.
Silloin syötiin omissa luokissa ja liina laitettiin pulpetin päälle ruokailun ajaksi. Muistan, kun monta kertaa halusin ommella vihreällä langalla, ja opettaja aina sanoi, että ei sitä voi laittaa kun se ei näy sinisestä. Kerran sitten sattui olemaan sijaisopettaja, ja minä käytin tilaisuutta hyväkseni ja valitsin vihreän langan ja varalta ison kuvion, että varmasti näkyy.
Oma opettaja tuli takaisin, ja taas sama juttu, että ei se vihreä näy... niin minä voitonriemuisena, että mä olen tähän jo laittanut vihreää.. ;oDD





Nämä pienet pitsiliinat virkkasin joskus yläasteella. Pienemmässä tein virheen, jonka huomasin vasta kun liina oli valmis. Halusin virkata vielä toisen ihan ohjeen mukaan, kun harmitti niin. ;o)



Tälläinen pikkuliina (tabletti) kirjottiin yläasteella. En tiedä onko tuo karjalan kirjontaa, vai mitä? Punaisella kirjottu liina on koulutyö, loput tein kotona.



Koulussa mä olin innostunut käsitöistä. Ala-asteella olin samanlainen tumpula kuin kaikki muutkin, mutta yläasteella innostuin kunnolla. Olen ikuisesti kiitollinen käsityöopettajalleni, joka antoi minun neuloa elämäni ensimmäisen villapuseron (luonnonvalkoinen puolipatenttineule itselleni). Piti kuulemma tehdä se sitten valmiiksi asti. ;o))
(Olin just ollut tosi pettynyt äitini neulomaan puseroon, ja päättänyt etten enää ikinä pyydä häntä tekemään mulle mitään..)

Loppujen lopuksi toimin käsityötunneilla "varaopettajana". Jos opettajalla oli pitkä jono oppilaita kysymässä neuvoa, opettaja usein käski mennä kysymään Pirjolta neuvoa.. ;o))..yritti varmaan kouluttaa minustakin käsityöopettajaa.

No käsityöalalle en lähtenyt (ammatinvalinta harmittaa joka päivä enemmän..), mutta ihan tavallinen taaplaaja käsityöalalla olen edelleen. ;oDD

Dominosukat

Dominosukat vihdoin valmiit. Sukkia neuloessani olen purkanut varmaan enemmän kuin koskaan. Ilmeisesti kuitenkin onnistuin neulomaan enemmän kuin purkamaan, koska sukkapari on valmis ja siitä on jopa esitellä kuvia. ;o))



Miksi sitten jouduin purkamaan niin paljon! Mallihan on oikeasti helppo ja mielenkiintoinen neuloa.
Ensimmäisessä sukanvarressa värien vaihtelu ei miellyttänyt silmää, ja turhamaisuuttani purin sen ja neuloin uudestaan. Joka ruutu on nyt suunnilleen yhtä väriä, eikä väri vaihdu jatkuvasti kesken ruudun.. minusta paljon kivemman näköistä.

Innokkaana neuloin "vielä tuo ruutu ja vielä seuraava" ja tein samalla huomaamattani muutaman kiilakavennuksen liikaa. Sinnilläkin neuloin sukan kärkikavennuksiin saakka.. jos tuo vaikka menisi noin.. Mutta ei, kuuden silmukan puuttuminen vaikuttaa niin ulkonäköön kuin sukan leveyteen, ikävä kyllä. Ei kun purkamaan.

Illalla unenpöpperössä aloitin toista sukkaa, ja tein liitoskohdan ruudun väärään nurkkaan. Seuraavana päivänä jatkoin neulomista ja huomasin virheen vasta 7 ruutua myöhemmin. Eikun purkuun nuo 7-8 ruutua. Argh!

Kärkikavennuksissa piti kokeilla nauhakavennusta ennen kuin uskoin, että tavallinen sädekavennus on kuitenkin parempi. Sädekavennustakin piti justeerata molemmissakin sukissa ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen.



Mutta nyt sukat on just hyvät. En tosin tiedä, uskallanko ottaa niitä käyttöön.. tarttuvat tietenkin ensi käytöllä naulaan tai johonkin ja repeävät.

Sukan ohje löytyy Modasta 1/2007.

Lankana sukissa LanaGrossa (Fantasy) ja langankulutus 90g sukkakoossa 42/43.



Kirjontatyöstä ei ole paljon kerrottavaa. Maanantai-illan vietin ommellen (kirjoen) ympyröitä ja palloja. Tuo lanka on oikeasti vaaleanvihreää, vaikka kuvassa näyttää "värittömältä".
Rekipeiton keskelle olen jo aiemmin kirjonut yhteensä 64 ympyrää, ja nyt tein mielestäni ensimmäisen onnistuneen, pyöreän ja kauniin ympyrän. (Muita en kyllä pura.)
Tällä hetkellä työstä tulee mieleen "77 kysymystä ja vastausta":

- Tunnetko olosi joskus oikein kotoisaksi?
- Aina kun näen vihreitä ja punaisia pilkkuja.



Näin kaunis oli taivas tässä yhtenä iltana:

Lapsen kauluri (ynnä muuta)

Olen saanut lahjuksina melkein enemmän lankaa kuin olen tässä kuussa ehtinyt Lankahamstereissa kuluttaa. ;oD

Perjantaina saapui Kikin (Purkajan) lähettämä yllätyspaketti, jossa oli kaksi kerää vaaleanpunaista woolia. Juuri oikeaa värierääkin vielä.. tarkoitettu siis (alempana esiteltyihin isoäidin neliöihin ja niistä) virkattavaan tyttären puseroon. ;oD
Kiitos Kiki, olet ihana ihminen. ;o)

Sunnuntaina OuNelaisilla oli ystävänpäivätapaaminen ja "lahjavaihto", johon tietysti osallistuin..
Lahjoitin Lankavuoren Minnalle kaksi vyyhtiä Wetterhoffin ruskeaa Sivillaa ja haikarasakset. Itse sain lahjaksi Hannalta kolme kerää vaaleanpunakirjavaa woolia ja vyyhdin itsevärjättyä nallea. KoolAideilla värjättyä lankaa, sävynä muistaakseni Cherry (?) ja ihana marjapuuron sävy. Nam!
Niin, ja paketissa oli myös kolmosen bambut, joita jo ensikäytin tuossa kaulurissa ja Pandan crips-suklaalevy.. (Syötiin tyttöjen kesken suklaa pois, kun pojat oli sunnuntai-iltana uimakoulussa.)
Kiitos Hanna, sinäkin olet ihana ihminen! ;o)



Eskarilaisen tilaama kauluri valmistui. Pohjavärinä tummansininen Vuorelman Veto, jota en aikaisemmin ole kokeillutkaan. Mukava lanka, liukas ja jouheva neuloa. (Tätä täytyy saada lisää!) Raidat on merinowoolia. Kauluri on takaa yksivärinen, että neidin on helpompi laittaa se oikeinpäin kaulaan..

Malli on oma versio parista eri mallista. Langankulutus 77g.



Virkkasin omallekin tyttärelle vielä tälläisen röyhelöhuivin Cortinasta (138g).



Maanantai-illat olen viettänyt tuulettumassa Kansalaisopistolla, ja parin istuntokerran jälkeen voin vihdoin esitellä kaksi valmista kukkaa Satumaassa.

Röyhelöhuivi

Eilen oli taas "ohjelmapäivä".
Aamulla esikoisella oli toinen käynti hammaslääkärissä. Siellä ei tosin saatu mitään aikaiseksi, kun neiti ei suostunut avaamaan suutaan muottien ottamiseksi. Kotona neiti on ihan järkevä ja asiallinen, mutta kun istahtaa hammaslääkärin tuoliin, paniikki iskee ja kiukuttelu alkaa. Ensi viikolla on uusi yritys.. muuten oikomishoito siirretään ensi syksyyn.

Hammaslääkärin jälkeen ehdittiin pienempien kanssa vielä kerhoilemaan.

Suunnittelevat kuulemma avoimen päiväkerhon lopettamista, ja sen tilalle tulisi enemmän varhaiskasvatuskerhoja. Minua ei haittaa vaikka lopettaisivat avoimet, täytyy myöntää etten enää tunne olevani kerhoiässä... aloitettiin kerhot aikoinaan kun nykyinen eskarilainen oli vauva, ja käytiin niissä niin monta vuotta, että mulle aikaa riittää..


Ehdin kuitenkin illalla virkkaamaan "röyhelöhuivin". Tämä menee siis yhdelle lasten luokkakaverille lahjaksi. Itse en yhtään tykkää tuosta violetista, mutta on kuulemma ihan tytön värimaailmaa.. ;o)





Lanka Asa Gjestal Spinnerin Cortina (sain viime vuoden Lankahamstereista palkinnoksi neulomistani Vaakatilkuista!) ja kutosen virkkuukoukku.

Tässäpä ohje lyhyesti, jos jotakuta kiinnostaa:
Virkkasin löysästi 100 ketjusilmukkaa. Jokaiseen kejusilmukkaan 2 pylvästä, ja seuraavalla kerroksella jälleen jokaiseen pylvääseen 2 pylvästä. Viimeinen kerros pinkillä on puolipylväitä (olisi muuten kaikki lanka mennyt tuohon huiviin).

Langankulutus 130g.

Tämä menee Lankahamsteritiliini.


Lankahamsterikisaaan olen osallistunut tosi laiskasti tänä vuonna. En hirveästi jaksa innostua kiireisestä "pakko"neulomisesta, pääasia onkin olla ostamatta uutta lankaa. Minusta onkin yllättävää se, miten noista omista varastoista yhtäkkiä saattaa löytyä jotain ihan "puhuttelevaa lankaa" (niin kuin nyt tämä Cortina, josta aion virkata vielä toisen huivin) vaikka välillä tuntuu, ettei kerta kaikkiaan mistään keksi tehdä mitään..


Näin ikävästi on käynyt mun viime talvena Novitan alpakasta neulomille vanttuille. Alimmaisina vanttuina olisivat ehkä kestäneet vähän paremmin, mutta tuli liian isot ja olen käyttänyt päällimmäsinä. (Mulla on aina kahdet lapaset päällikkäin, että tarkenen.)
Olen kyllä käyttänyt näitä autolla ajaessakin, ehkä ei olisi pitänyt.. ;o/

Hyvää ystävänpäivää!

Isoäidin neliöitä

Löysin eilen sattumalta vanhasta Modasta kippura- eli röyhelöhuivin ohjeen, ja kun nurkissa on viime vuodesta saakka pyörinyt muutama kerä paksua Cortina-lankaa (100% villaa), ajattelin kokeilla huivin tekoa.
Osa lapsista on kutsuttu perjantaina kaverisynttäreille, ja huivi voisi olle kiva lahja viedä tytölle, joka muutenkin tykkää kaikesta "hörhöstä".. En viitsi lähteä marketteihin yhden lahjan takia ja lahjakätkökin ammottaa tyhjyyttään. Vuosi sitten joulualesta löytyi kaikkea kivaa odottamaan kaverisynttäreitä, tänä vuonna ei kerta kaikkiaan mitään.

Niin, huivista. Mulla ei tietenkään ollut sopivaa virkkuukoukkua, joten soitin miehelle töihin, että jos tulisit kaupan kautta ja ostaisit mulle virkkuukoukun. Ja se lutuna osti kaksi!

Viime keväänä oli vähän samanlainen tapaus. Piti päästä kokeilemaan isoäidin neliöitä heti eikä hetken päästä. Mies oli silloin Muhoksella käymässä, ja mä soitin ja pyysin tuomaan virkkuukoukun (jos yleensä löytää käsityöliikkeen).. Mies toi, ja vielä Addin koukun. Vau!

Juniori syntyi siitä parin päivän päästä, ja mulla virkkaaminen siirtyi syyslomalle saakka..
Mutta tämän verran on tilkkuja valmiina (katso pikaisesti räpätty kuva), ja tarkoituksena olisi virkata lehtikuvassa näkyvän puseron tapainen eskarilaisneidille. Tosin yläosan teen yksivärisenä vaaleanpunaisella woolilla, ja sitä mulla on vain noin 200g.. voi olla että tulee pelkkä liivi.




Aamulla käytiin esikoisen kanssa taas hammaslääkärissä (oikomishoitoja) ja puolen päivän maissa pitää lähteä koululle ekaluokkalaisen terveystarkastukseen mukaan. Kiirettä pitää kotiäidilläkin! (Miksi kaikki osuukin aina samalle päivälle.)

Featherweight Fantasy

Esittelyssä Featherweight Fantasy- huivi, jonka neuloin Suville "Kaverille kaulahuivi"- vaihtoon. Suvi näyttää huivinsa jo saaneen, siksi uskallan sen näyttää. ;o)

Huivi on sellainen, jota olen haaveillut neulovani itselleni. ;o) Parinakin talvena olen kirjastosta lainannut kirjaa (The Best on Knitter's Magazine) Shawls and Scarves, josta huivin ohje löytyy. (Kirjastontäti ollut jo vähän tuimana, että ei, enää sitä ei voi uudestaanlainata, joku muukin voisi tykätä välillä.. mutta kun..)
Oma huivi on edelleen pelkkä haave, mutta aikani Williksen hempeän sävyisiä blogisivuja tutkailtuani, päädyin uudestaan samaan malliin.





Lankana Sandnesin luonnonvalkoinen alpakka, jota kului melko tasan kolme kerää, 150g.

Neuloin vitosen pyöröllä viisi mallikertaa, ei hapsuja.

Huivin koko noin 45*135cm.

Tässä vielä lähikuvaa. ;o)




Käytiin pikkuneidin kanssa ulkoilemassa. Ruusupensas oli saanut rännistä vettä niskaansa. Olen joskus aikaisemminkin yrittänyt näitä kuvata, mutta sillä aikaa kun olen ollut hakemassa kameraa, pikkuapulaiset on ravistelleet jääpuikot pois.. nyt onnisti.

Punainen pipo ja perunanenä

Oma pipo. Piti pestä kaksi kertaa 60 asteessa, että tuli sopiva.

Täytyy etsiä siihen jotain kivaa kirjottavaa, jos illalla ehdin Kansalaisopistolle. Mies vie töiden jälkeen auton katsastukseen, mutta toivottavasti on ajoissa kotona. Harmi, ettei se älynnyt katsastuttaa autoa perjantaina samalla kun haki sen korjaamolta. (Mies on nykyään niin insinööriä, ettei osaa edes pakoputkea vaihtaa itse.. ;o) )




En ihan kehdannut istua pesukoneen edessä odottamassa pipoa pesusta niin kuin juniori tässä kuvassa.. Niinpä sitten "ajan kulukseni" siivota täräytin koko talon. Imurointi ei riitä vaan pitää pestäkin normaalia tiheämmin. Juniori konttaa ja ryömii ympäri taloa, niin sen vaatteet on kuin likaset pölyrätit, jos ei jatkuvasti ole siivoamassa. yäk.





Uutta käsityötä en ole jaksanut aloittaa. Muutenkin on väsymystä ilmassa (niin kuin näytti olevan joissakin muissakin blogeissa).. Eilen otin _kahdet_ nokoset heh heh. Aamupäivällä oli sellainen väsymys ja ketutus, että lähdin tunniksi nukkumaan samaan aikaan juniorin kanssa. Mulla on niin hyvät unenlahjat, että nukun metelissäkin..

Iltapäivällä sitten torkahdin uudestaan sohvalla , kun silmukat alkoi hyppiä silmille. Mutta olo ei ole yhtään virkeämpi nytkään.. illalla kun piti taas vahdata Wallanderia. Huoh. Koskahan sitä oppisi!


Pikkuneiti on puuhannut hamahelmillä koko päivän. ;o)

Näitähän syntyy kuin sieniä sateella

Pipoja meinaan.

Tässä eskarilaisneidin mustikansininen pipo Fritidsgarnista. (Tuohonkin olisi tarkoitus virkata jonkinlainen kukka koristeeksi.)

Tekniset tiedot: 78 silmukkaa, kutosen puikot ja langankulutus 74g.





Nappasin kuvan aamulla lasten lähtiessä kouluun. Taas mentiin tänttäränttää puolijuoksua linjurille, että ehtivät kyytiin. Eskarilainen lähtee aina innolla matkaan ja on ensimmäisenä odottamassa linjuria, mutta isommat vetkuttelevat kuka mitenkin..


Oma punainen pipo vielä odottaa pääsyä pesuun. Siitä ehkä kuva myöhemmin.

Vaihtohuivi

Sain ystävänpäivän lahjan jo nyt, enkä tietenkään malttanut olla avaamatta. ;o)

Paketista paljastui Williksen virkkaama kippurahuivi. Aivan ihana! Olen sitä pitänyt kaulassa tässä sisälläkin kun on minusta niin hauskan näköinen. Olen tuollaisesta haaveillutkin, mutten ole saanut aikaiseksi tutustua ohjeisiin, kun en nyt muutenkaan ole mikään virkkausihme. Willis / Suvi osui siis ihan nappiin huivillaan. ;oD Vaaleansininen väri sopii hyvin minun ruskeaan talvitakkiinkin. Tulee siis varmasti käytettyä! Kiitos Suvi!!



Tässä itse ottamani kuva (peilistä kurkin että suunnilleen näkyy mitä pitää..).

Sain myös tälläisen nätin kortin:

Slippery socks

Vihiroonkin valmista.

Koulukaverini puhui aikoinaan tikkuamisesta kun tarkoitti kutom.. anteeksi neulomista, ja minä en kerta kaikkiaan voinut sietää sitä sanaa. En nyt vieläkään voi sanoa olevani etelä-pohjalaisten murresanojen ystävä.. mutta nykyinen tarve käyttää niitä kumpuaa ilmeisesti jonkunlaisesta kaihosta takaisin kotiseudulle.. ;o)

Olen siis tikunnut itselleni sukat.



Ohjeen olen joskus tulostanut netistä. Ei mikään "ihmeellinen" malli, mutta piti kuitenkin kokeilla, kun olin kehdannut mustepatruunan värejä tuhlata.. ettei ihan haaskuun mene.. Tässä vielä lähikuvaa, josta tuo kuvia näkyy vähän paremmin. Ei paras valinta noin kirjavan langan kanssa, mutta menköön.





Sukkien malli on Knitty talvi2007:n Slippery Socks.

Lankana LanaGrossa Fantasy (?),(vyöte syöty, niin en tiedä onko tuolle värille tarkempaa omaa nimeä..), langankulutus 88g.
Puikot 2,5.
Silmukkamäärä 80. Ohjeessa oli 76, mutta lisäsin varalta muutaman silmukan kun olen tälläinen paksujalka. (Sen verran löysät tuli, että alkuperäinenkin silmukkamäärä olisi riittänyt, mutta tulipa tälläiset kotitallukat.)

Näillä yritän saada Hamsteritilini auki.

Ilmeisesti liian vähälle käytölle jäänyttä ja kauan sitten kadotettua englanninkielen taitoani kuvaa varmaan se, että ihmettelin sukkien nimeä kauan. Että miten niin tohvelisukat!? Aikansa otti ennen varsinaista välähdystä: niin, silmukoita "slipataan" että saadaan aikaiseksi noita minipalmikoita. Hyvä minä. ;o)

Uusia sukkamalleja pitäisi löytää ja kokeilla. Ohutta (ja kirjavaa) sukkalankaa löytyy vielä melkein puolitoista kiloa. Saan monet sukat vielä. ;oD


Laskiastiistaina innostuin pitkästä aikaa leipomaan pullaa. (Kehtaanko edes kertoa, että viimeksi vappuna tein edellisen kerran pullataikinan. Silloin siitä paistettiin munkkeja.)

Leivontapyyhkeinä käytän näitä pellavapyyhkeitä, jotka olen itse suunnitellut ja kutonut. ;o)

Puolivalmista (ja valmistakin)

Alan vähitellen ymmärtää niitä ihmisiä, joilla on käsityökorit ja muut kätköt täynnä puolivalmiita töitä. Olen aloittavinani mukavan työn , jossa on pikkuisen haastettakin.. tai no, ei ihan perusperuskamaa kuitenkaan. Mutta sitten puolivälissä työtä huomaan, että loppujen lopuksi se olikin ihan tylsää ja tavallista, enkä millään viitsisi neuloa valmiiksi. Seuraava, uusi työ vie voiton. Ainakin mielen sopukoissa.

Näin siis kävi minullekin. Ajattelin kerrankin kokeilla jotain pintaneuletta sukkaan, että tulisi toteen tuo lupaus Uuden Kokeilemisesta Joka Neuleessa. No, ensimmäinen sukka ei vielä ole valmis, ja nyt jo haikailen seuraavaa työtä. Koin ahaa- elämyksen... ja joo, mä tiedän, että eskarilainen on tilannut pipon ja kaulurin, mutta entäs kun _äiti tahtoo_ uuden huivin...




Muuten minusta käsityön aloittaminen on aika tylsää. Minulla on niin löysä käsiala, että joudun aina säätämään puikkojen kokoa ja silmukkamääriä, inhoan mallitilkkujen neulomista (joo, mä mieluummin puran 20 sentin palasen puseron takakappaletta kuin teen sen mallitilkun..) Siksi mä kuitenkin olen pysytellyt yhdessä työssä kerrallaan.



Lapset saivat sitten muumiukkonsa valmiiksi. (Isä kävi nostamassa pään paikoilleen.) En huomannut kysyä, onko nuo kepit kädet, vai tuleeko niihin vielä lumikuorrutus. Tänään vaan ei lumiukkoja rakenneta, pakkasta on 9 astetta.

(Lasten) viikonlopun viettoa

Juniori lähti vaunuihin nukkumaan, ja isommat saatiin kipattua pihalle lumiukon tekoon. Tuosta näyttäisi olevan tulossa muumiukko. Niin kauniit muodot. (Saa nähdä saavatko sen valmiiksi ennen kuin saavat taas riidan aikaiseksi jostakin..)



Juniori (huomenna 9kk) opettelee konttaamaan. On harjoitellut jo pitemmän aikaa, mutta kulkusuunta on edelleen taaksepäin. Eteenpäin ryömii vauhdilla. Kaikki kiinnostaa ja kaikkea pitää maistaa. Kissan perässä kulkee ja tarraa turkkiin kiinni.. onneksi on kiltti kissa. ;o)



Hampaita on ilmestynyt ylös jo kolme, neljäs on puhkeamaisillaan (sitten onkin yhteensä kahdeksan hammasta). Taitaa nuo hampaat vaikuttaa yöuneen, sen verran levotonta on nukkuminen.

Joululomalla oli sellainen kohina ympärillä, kun isommat oli kotona, että juniori ei malttanut keskittyä tisutteluun päiväsaikaan. Maidontulo on sitten ehtynyt sen mukaisesti. :o/ Nyt meillä tisutellaan enää vain illalla yhdentoista maissa ja yöllä ehkä kerran. Ruoan kanssa tarjoan nykyään maitoa nokkamukista, mutta siitäkin taitaa suurin osa valua pitkin leukoja.