Kesän ensimmäinen päivä

Koululaiset ovat sitten todistuksensa saaneet, osan hyvin, osa huonommin arvosanoin. Vuoden ovat taas puurtaneet ja kesälomansa ansainneet. ;o)



Olen tässä yllättävässä kesänlämmössä ja vielä yllättävämmässä energiapuuskassa (pessyt ikkunoita, juu! ja) kiertänyt tutkailemassa puutarhaa, vieläkö sen pystyy pelastamaan rikkaruohojen ja naapurin mailta leviävän pajun alta.

Piha on säälittävässä kunnossa! Muutaman vuoden tauko puutarhanhoidossa näkyy! Omissa kukkapenkeissä ei tällä hetkellä ole mitään kaunista ja ilahduttavaa. Täytyy lohduttautua sillä, että kesä kuitenkin on vasta aluillaan.. ehkä meilläkin kukkaloistoa vielä nähdään. ;oD
Perennapenkkejä suunnittelen uusivani (taas kerran) ja siirtäväni perennoja penkistä toiseen. Taloa lähinnä olevaan penkkiin täytyisi ostaa uusia punaisia perennoja.. siitä on osa kuollut tai raakasti ylöskaivettu ja hävitetty. Syksyisin tapaan kierrellä puutarhaliikkeiden alennusmyyntejä ja sortua _kukkiviin_ perennoihin, jotka yleensä sattuvat olemaan keltaisia. Nyt haluan saada nenän alta pois kaikki nuo keltaiset perennat, mahdollisimman kauas ulkotuolista, jossa tapaan istua neulomassa. ;o)

Näkymää jokirannasta.



Tälläisen puulinnun sain 9v poijalta myöhästyneeksi äitienpäivälahjaksi. Hieno!



Äitini huivissa päädyin sitten Shetland Triangle malliin. Huivi on melkein puolivälissä, ensimmäinen kerä neulottuna siis. Yritän saada neulottua edes kaksi mallikertaa päivässä, että huivi valmistuisi mahdollisimman pian. ;o)

Kevätvauvoja

Vauvat kasvavat siis meidän kukkalaudalla. Vai joko nuo ovat taaperoita? Eivät onneksi kuitenkaan lähde itsekseen liikkeelle, nuo piikkipallerot, olisivat aika ikäviä jaloissa kuljeksimassa.
Niin se aika kuluu! Äitikaktus oli itse tuollainen pikkupallero viitisentoista vuotta sitten, kun sain sen äidiltäni ja istutin pikkuruiseen rukkuun.



Nukkatyräkkikin on pyöräyttänyt kaksi ihanaa poikasta. Toisen niistä jo lupasin adoptoitavaksi miehen siskolle. Käydään sitten joskus katsomassa uudessa kodissaan.



Posliinikukka kukkii jo komeasti jatkaen kukintaansa koko kesän. Eteisessä lehahtaa vastaan voimakas ja makean kukkainen tuoksu, jota hienonenäinen mieheni loukkaavasti väittää kissankusen hajuksi. (Menisi terapiaan.)



Esittelyssä myös pari esimerkkiä valmiista lahjapaketeista. Tälläisiä näistä sitten tuli.





Olen ihan tyytyväinen näihin paketteihin, varsinkin kun en yleensä tykkää minkäänlaisesta askartelusta. Joskus kerhossa pyydettiin kirjoittamaan toiveita tulevalta kerhovuodelta, ja minä laitoin, että olisi mukava, jos lasten askartelut olisi sellaisia, ettei niihin äidin tarvitse mitenkään sallistua, kun tää äiti ei halua askarrella.
Mutta näissähän ei käytetty liimaa, eikä pahemmin sotke ja silppua- tyyliä muutenkaan, joten oli ihan kivaa puuhaa.. Kymmenen lahjapakettia olikin sellainen maksimi, jonka vielä jaksoin pakertaa kasaan.. ;o))

Kevät iskee

Valmistuihan nuo rinsessalapaset vielä tälle keväälle! Tosin Oulussa talvikausi alkaa olla lopuillaan ja lapaset ovat jo liian kuuma asuste pahimmallekin vilukissalle. ;o) Mutta ensi syksynä sitten..



Lapasissa (kuten pipossa) lankana Novitan Wool sävy, jota ikävästi jäi vielä yksi kerä pyörimään nurkissa.
Resorissa 50 silmukkaa, kämmenosassa 52. Puikot kolmosen bambut. Langanmenekki 47g. Koko tuollainen 10veelle sopiva.



Juniori on ollut pahalla tuulella koko päivän oltuaan eilen monta tuntia isänsä hoidossa liian vähällä ruoalla (no kun ei se alkanut syömään.. juu, ei sitten tule mieleen tarjota mitään muuta, jos perunaa et saa syömään, viiliä, sosetta tai jotain.. no maitoa se joi) ja liian vähällä unella (onko se nukkunut toisia päikkäreitä?.. no ei ole vielä ehtinyt.. Aha, kello on kuusi illalla, ja siihen aikaan ei sitten enää laitetakaan päikkäreille kuin äärimmäisissä känkkäränkkätapauksissa). Huoh.
Oltiin vanhimman tyttären kanssa eilen shoppailemassa. Viitisen tuntia saatiin hassattua, mutta ei löydetty oikeastaan muuta kuin mulle kaksi puseroa ja ulkotuoleja. Viimeinenkin vanha muovituoli on palasina, ja nyt saatiin puiset puutarhatuolit made in taiwan tai jotain. Niin ja hampurilaisella käytiin, mutta sitä ei saa kertoa kenellekään.

Olisin siis tänään voinut tehdä jotain järkevää, kotiäidille sopivaa pikkuaskaretta, jolla saan itseni tuntemaan hödylliseksi, mutta kun ei huvita, niin ei huvita, heh, niinpä päätin "askarrella" eli paketoida lahjaksi menevät saippuat. Paketointia sainkin harrastaa ihan rauhassa, koska juniori sai samalla kaivaa apukeittiön kaappien sisällöt lattialle levilleen.

Tässä silkkisaippuat leivosvuo'issa, resepti kirjoitettu marmorikuvioidulle paperille. Aika herkullisen näköisiä!



Muut saippuat pakkasin Tiimarista ostamaani käsintehtyyn paperiin, narut pyöräytin vanhoita karhunlangoista.
Tarkoituksena olisi laittaa pakettiin silkkisaippuan lisäksi toinen "satunnainen" saippua. Kääräistä ne sellofaaniin ja iskeä kortti päälle. ;o)



Tässä vielä koko satsi.



Vielä yksi lähikuva, tuli mielestäni niin hienoja. ;oD (Paperinteon kun olisin vielä opetellut tähän, niin olisihan leuhkaa.. mutta jos sitten joskus..)



Seuraavaksi puikoilla?
Wetterhoffin Sivillaa olen saanut kerittyä yhden vyyhdin. Tarkoitus olisi seuraavaksi neuloa äidilleni huivi. Äiti valitsi ja maksoi itse langat Seinäjoen käsityömessuilla viime lokakuussa, kun lupasin neuloa hänelle kolmiohuivin. Parempi nimittäin neuloa se huivi, ennen kuin alkaa kyselemään, olenko tehnyt _itselleni hänen langastaan_ jotain..
Mallivaihtoehtoina on joko Shetland Triangle tai Punokset puikoille- kirjasta Aura. Shetlandista tykkään kovasti, vaikka mallikerta onkin aika tylsä neuloa. Auraa tuskin tulen itselleni neulomaan, joten tässä olisi mahdollisuus sekin malli kokeilla.

Ravelrysta löysin ihanan sukkamallin, jolla kutkuttaa neuloa itselleni sukat. Mutta ehkä tuo huivi ensin. ;oP

Rinsessapipo

Ensiksi kiitoksia kaikille punaista tennesseepuseroani kehuneille! Hauska kuulla, että se muidenkin mielestä on kaunis. Minustakin se on ihan nätti, ja uskon että sille on myös käyttöä. ;o)

Tyttärelle valmistui jo toissapäivänä rinsessapipo Sävy-woolista. Piposta tuli niin mieluinen, että neiti illalla sängyssä lukiessaankin piti pipoa päässään. Tai sitten meillä on vaan niin kylmä, kun ei olla leivinuunia lämmitetty vähään aikaan. ;oP

Kameran patterit loppuivat sopimattomasti heti pipon kuvaamisen jälkeen. Kokeilin lainata pattereita kelloista ja kaukosäätimistä siirtääkseni kuvat koneelle, mutta kaikki ne näyttivät vetelevän viimeisiään. Tänään muistin jo ostaa pattereita, joten voin esitellä pipon. Otettiin kuvia pihallakin, mutta langan väri muuttui ikäväksi, yksi sisällä otettu sentään onnistui..

Rinsessapipon ohje Ullasta.
Pipossa on 125 silmukkaa, neulottu kolmosen puikoilla ja kavennukset aloitettu (muistaakseni) 16 kuviokerroksella. Suht sopiva 10-vuotiaan päähän.



Nyt puikoilla on lapaset samasta langasta samalla kuviopinnalla samalle tyttärelle. Heh heh. Saattavat vielä ehtiä samalle keväälle! Vaikka sama se vaikkeivat ehtisikään. Sama hyytävä viima ja kylmyys täällä on syksylläkin. (Sorry, äiti on vähän väsynyt.) ;o)

Kauhavan kangasaitan paperinarusta väänsin tälläisiä kukkasia yhtenä iltana. Lisää vielä täytyisi tehdä, ihan Modan (2/2008) ohjeen mukaista verhoa/ tilanjakajaa en näistä aio, jotain paljon pienempää.. mutta siitä sitten myöhemmin lisää, kunhan näen tuleeko näistä kelvollisia.
Houkuttelisi kyllä tehdä eteisen ikkunaan tai kattoon jonkinlainen verhosommitelma paperinarukukista, mutta saa nyt nähdä viitsinkö kyhätä sellaista pölypesää..




Koululaisilla oli tänään kevätretki. Kävivät Kemin teatterissa katsomassa Ronja Ryövärintyttären. Retki oli ollut mukava, ja osa tykkäsi näytelmästä ja osa ei. Eskarilaiset tekivät retken Ainolan puistoon, jossa olivat leikkineet, syöneet eväitä ja saaneet ostaa kahvilasta jäätelöä. Mukavaa oli kaikilla ollut!

Punainen tennesseeneule (ynnä muuta )

Kylläpäs aika rientää.

En tiedä mihin aika kuluu, en ole sen enempää pessyt ikkunoita tai haravoinut pihaa (molemmat vielä suunnitteluasteella, heh) kuin aloittanut kevätsiivousta (ei edes suunnitteilla) tai tehnyt muutakaan suuria tunteita herättävää. Päivät vain valuu käsistä.
Viikko kulunut kirjoituksistani tuonne edellisen kirjoituksen kommenttilootaan. ;o)

Punaisen tennesseeneuleeni kappaleet sain valmiiksi jo muutama päivä sitten, olivat pingottumassa tuolla finfoam-levyihin kiinnitettynä makuuhuoneen seinää vasten. Sinne ne olisikin ollut helppo unohtaa.. eilen kuitenkin pakottauduin ompelemaan palat yhteen ja tänä aamuna virkkasin kaula-aukkoon pylväitä "ryhdistykseksi". ;o)

Malli on pitsipusero Modasta 2/2008 (jossa oli muutenkin paljon ohjeita miun maun mukkaan).
Puikot 3,75 bambupyöröt. Olivat kyllä ihanat liukkaan puuvillalangan kanssa, paras ostos pitkään aikaan..
Langankulutus 636g.

Pusero on kokoa xl, no okei XL. Neuloin puserosta hieman ohjetta pidemmän (1-2 mallikertaa). Näyttäisi istuvan ihan hyvin. Miten mä olen noin paksun näköinen, vaikka mulla on niin hoikka minäkuva? ;oD



Tennessee oli todella mukava lanka neuloa! Mulla on pitkään ollut kammo puuvillalankaa kohtaan, enkä ole vuosiin neulonut mitään puuvillasta, mutta nyt ihastuin niin tennesseehen, että katselin jo vanhoja Novita-lehtiä läpi löytääkseni toisenkin mallin. Seuraavaksi voisin kokeilla neuloa itselleni jotain sinistä.

Tässä näkyy vielä tuo pitsineule paremmin, edellisessä kuvassa ehkä on "oikeampi" väri.




Äitienpäivä oli ja meni. Esikoinen halusi välttämättä leipoa kakun (ensimmäistä kertaa elämässään). Isänsä oli apuna (ensimmäistä kertaa elämässään).
Ohje katseltiin yhdessä edellisenä päivänä (Suklaaherkut-kirjasta), ja aamulla heräsivät aikaisin leipomaan.
Kakussa on tavallinen kakkupohja (ilman leivinjauhetta) ja päällisessä kermaa, sokeria, rahkaa ja valkosuklaata. Nam nam, hyvää oli!

Ihania itsetehtyjä kortteja sain myös jokaiselta. Eskarilaiselta sain kassin, johon oli painettu kukkia, perhosia ja sydämiä. Se on jo uudistettukin kirjastokassina, ja eskarilainen oli erittäin ylpeä, kun lahjansa pääsi heti käyttöön. ;o)
Ekaluokkalaiselta sain kirjaillun vohvelikankaisen wc-paperitelineen. Sellaisen sain jo pari vuotta sitten isommalta poijalta, kun hän oli eskarissa. (Ne olen kyllä laittanut heidän omiin muistolaatikkoihinsa, niin kuin monet muutkin käsityöt..) Esikoinen oli ommellut seinätaulun, ja 9v poika tekee puukäsitöissä jotain, joka ei ehtinyt valmistua.. ;o))

Aiheesta kymmenenteen.
Kerroin sitten tuolle 9v poijalle luokallejäämisestä. Ensin vähän aikaa kulki alahuuli lerpallaan, mutta sitten keskusteltiin asiasta ja perustelin, miksi näin kävi (syksy oli itkuista ja vaikeaa aikaa, ei tee läksyjä, unohtelee kirjoja, heikko lukemisessa ja kirjoittamisessa, englanti ihan surkeaa..) eikä poika kovin pahoillaan tuntunut olevankaan, ymmärsi tietenkin itsekin, että tämä on ihan hyvä ratkaisu. Totesi vain illemalla, ettei se niin kauhea asia olekaan! Ja koulussa on kuulemma jo kertonut kavereilleen, että jää luokalle (kertaa luokan).

Ihan hyvä näin, niin saa siinä ylimääräisen vuoden kasvaa. Koulussa on kaksoisluokat (1-2lk, 3-4lk ja 5-6lk), ja lukuaineissa on tänä vuonna opeteltu neljännen luokan asioita. Nyt kun poika jää luokalle, hän saa opetella ympin, uskonnon (ja myöhemmin kemian, historian ym) oikeassa järjestyksessä, eli ensi syksynä aloittaa kolmosluokan asioilla.

Tramboliini on kuulemma sähköinen. ;o)



Uusi työ on jo puikoilla. Neulon esikoistyttärelle pipoa, koska tämä Suomen talvi vaan tuntuu jatkuvan.. Eilen jääkiekkoa katsellessa neuloin vähäsen eteenpäin.

Puuvillainen vauvaneule ja henk.koht. lätinää

Tennesseeneuleeni on vielä vaiheessa, takakappale valmis ja etukappale puolessa välissä, niinpä esittelen pienen vauvan puuvillatakin.

Viime kesänä neuloin cottonellasta noin (max) 60-senttisen villatakin, joka valmistuessaan oli jo liian pieni meidän juniorille. Laitoin takin säilöön odottamaan tarvitsijaa, ja nyt sellainen on syntynyt. ;o) Sisko sai tiistaina potran pojan, ja lähetän takin hänelle muiden lahjusten mukana..




Lankaa kului tasan kolme kerää (150g), puikot 3,5 tai 4, silmukkamäärät sun muut mututuntumalla aikaisempien töiden mukaan..


Maanantaina käytiin 1v- neuvolassa ja juniorin mitat oli 75,5cm ja 10550g. Piikistä poika ei välittänyt mitään, katseli vain ihmeissään, että mitä se neuvolatäti siinä vieressä räpeltää.. Poika oli aluksi vähän kärttyinen, kun ei ollut sinä aamuna ehtinyt nukkumaan päikkäreitään, mutta pienen alkukankeuden jälkeen hän levitti lelut pitkin neuvolan lattiaa, esitteli tädille kävely, "laulu"- ja murinataitonsa.

En ole muistanutkaan kehua poijan kävelyä, heh (jollain se täytyy kotiäidinkin häntänsä nostaa). Pari viikkoa ennen synttäreitä juniori otti ensimmäiset haparoivat askeleensa ilman tukea, ahkeran harjoittelun (ja yllättävän vähän kaatuilun ja kompastelun) tuloksena kävelee jo pitkiä matkoja huoneesta toiseen, ja osaa kaatumatta kääntyäpyörähtää ja ohittaa lattialla lojuvia tavaroita. ;oD

Juniori sai synttärilahjaksi pyyhkeen, jossa on osuva teksti:



Keskiviikkoiltana käväistiin koulun kevätjuhlassa.
Eskarilaisilla oli pari laululeikkiesitystä, ja pikkuneideillä oli melkein kaikilla vaaleanpunaiset mekot ja kullanväriset pahvikruunut päässä (ja lauloivat odottavansa omaa prinssiä). Oma eskarilainen lauloi niin innolla ja antaumuksella, että eihän siinä äitinsä taas voinut kuin pikkuisen itkeä tirauttaa. On ne niin ihania!

Juhlan jälkeen koululla oli koulukotitoimikunnan järjestämät myyjäiset. Myyjäisiinhän jokainen vanhempi saa toimittaa myytävää (tai arvottavaa), käsitöitä, leivonnaisia tms. Viime keväänä minä virkkasin (magneetti)perhosia, mutta nyt en innostunut tekemään mitään (vaikka suuria suunnittelinkin).

Myyjäisiin me ei jääty lainkaan, mies ei olisi halunnut tulla koko juhliin, koska on niin tuohtunut siitä, että opettaja aikoo jättää meidän 9v jäärän luokalle. No, minusta on väärin "kiukutella" opettajalle, jos poika ei pärjää.

Syksy oli poijalla tosi vaikeaa aikaa, ei viitsinyt tehdä läksyjä, jätti tahallaan kirjoja kouluun (tai kotiin) yms sellaista, ei tosin kertaakaan tainnut saada hylättyä kokeesta. Nyt kevätpuolella on taas tsempannut kovasti (samoin kävi viime keväänä), saanut matikan kokeesta luokan parhaat pisteet ja tunnilla ollut niin välkkyä, että opettaja on ihmetellyt suu auki.

Välillä tuntuu epäoikeudenmukaiselta jättää poika luokalle (tiedän, että koulussa on muita samanlaisia "paukapäitä"), mutta toisaalta hän ei ole yhtään oppinut englantia (ei ole vaivautunut opiskelemaan) ja kirjoittaminen takkuaa edelleen (oppi vasta tokalla lukemaankin ja tekee edelleen hirveästi kirjoitusvirheitä).
Parikin kertaa olen käynyt keskustelemassa opettajan kanssa poijasta. Onneksi opettaja tekee lopullisen päätöksen luokallejättämisestä, ei jää minun hartioitani painamaan. ;o(

Keväisiä kuvia

Kateellisena olen katsellut blogeissa kuvia krookuksista, narsisseista ja muista keväisistä kukinnoista. Muualla kevät on jo pitkällä..
Meillä on vielä lumilaikkuja siellä täällä pihassa ja osa nurmikosta on niin märkää, että vesi litisee saappaan alla. Viime syksynä jäi lehdet haravoimatta, ja piha onkin ankean näköinen. Jos tässä edes muutaman neliön innostuisi haravoimaan ovenpielestä eteenpäin ennen kuin mies hurauttaa ruohonleikkurilla loput (siinä vaiheessa viimeistään menee maku koko touhusta!).

Jotain vihertävää sentään jo löytyy kukkapenkistä. ;o)) Tässä sinnikkäästi kuivien versojen, lehtien ja rikkaruohojen seasta pilkistää kevätesikko:


Ja maksaruoho. Onnistunut näköjään leviämään penkin toisellekin laidalle:



Puutarhatonttumme, joka vuodesta toiseen nököttää vuorenkilpien seassa:



Kissa istui portailla niin nätin näköisenä, että halusin senkin kuvata. Katselee tarkkaavaisena naapurimökin väkeä. ;o)



Juniorimme täyttää tänään 1 vuotta! Juhlittiin "pienesti" perheen kesken, koska kummit kävivät kylässä jo eilen. Säästyin turhalta stressiltä ja siivoamiselta, täällä oli taas kauhea siivo ja mulla ruoanlaitto kesken kun tulivat, mutta ovat he nähneet talon samanlaisena ennenkin. ;oD

Äidin kultapoika:



Taaperovaunu ja potkuauto olivat isommille mieluisia leluja, juniori itse taas ei lahjoistaan niin välittänyt vaan ihastui pahvilaatikkoon:



Oulunseudun neulojilla oli tänään tapaaminen, johon minä en taaskaan päässyt. Mies lähti työkeikalle asentamaan yhdelle kaverilleen "jotain" lämmityssysteemiä, ja vastavuoroisesti tämän kaveri tekee meille sähkötyöt yläkertaan (jos se joskus valmistuu..)

Tennesseepuseroa olen neulonut jonkin verran, takakappaleessa saan kohta (taas) vaihtaa sileään neuleeseen. Nopeaa neulottavaa, mutta en kuitenkaan edes yritä urakoida sen kanssa.

Mää en ala

Lapset toi koululta lapun, että kevätjuhla (ja koulukotitoimikunnan myyjäiset) pidetään jo ensi keskiviikkona, 7. toukokuuta, ja koska mulla oli aikomuksena kerrankin pukeutua tyylikkäästi (heh) itsetehtyyn neuleeseen, tuli pikkuisen kiire Tennesseepuseroni kanssa.

Parissa päivässä neuloin takakappaleen sileän neuleen vaihtumiskohtaan saakka eli nelisenkymmentä senttiä valmista puseroa. Muutama epätoivoinen huokaisu pääsi siinä vaiheessa, kun huomasin tehneeni koko pintaneuleen matkan samaa virhettä. ARGH! Pitääkin olla sellainen älypää, valopää idiootti, etten lue ohjetta läpi enkä edes katso kunnolla mallineulepiirroksia..

Keskellä kuviota on kolmen silmukan kavennus, tässä väärin tehtynä eli kolme silmukkaa takareunoistaan yhteen (tämä piti tehdä vain kerran kuvion vaihtuessa sileään):


Ja tässä oikein tehtynä (kaksi silmukkaa nostettu neulomatta, neulottu kolmas ja "neulomattomat" vedetty yli):



Pistin tuon takakappaleen jäähylle (puran sitten myöhemmin, kun kiukku on lauhtunut), ja aloitin uuden kappaleen. No sikäli ihan hyvä juttu, että neuloin ensimmäisen tekeleen L-kokoa ja vaikka sitä kuinka eteeni venyttelin ja vanuttelin, en ollut varma peittäisikö se minun hmm runsaan ahterini.
Aloitinkin uuden XL-kokoisena.. tuskin tulee liian iso. ;oD

No, päätin sitten olla armollinen itselleni, ja etsiä jotain muuta päällepantavaa juhliin. Puseron aion neuloa valmiiksi rauhassa ja ajan kanssa kiirehtimättä, se on nyt päätetty! Juniorillakin on sellainen mustasukkaisvaihe, ettei tykkää lainkaan mun neulovan vaan alkaa kiukuttelemaan kun istahdan käsityö sylissäni.

Vapun kunniaksi lapset saivat kauan mankumansa jättitramboliinin.
Tässä vielä hyppivät ilman suojaverkkoa.. se kun piti hakea toisella kauppareissulla, koska miehelle ja kahdelle kaupan varastomiehelle ei juolahtanut mieleen, että suojaverkko saattaisi olla ihan erillisessä laatikossa.
Yhteishinta ja kaksi pahvilaatikkoa,vau? Pahvit!

Lapsilla riemua riittää:



Minä vietin vappuni pyykkiä pesten, koko päivän koneessa pyöri lasten toppavaatteita. Tänään sitten olen tunkenut vaatteet kaappeihin kesäsäilöön. Mä olenkin varastoinnissa hyvä, suorastaan mestari! Saan sullottua kahteen kaappiin kaikki lasten toppa- ja kevätvaatteet, ja kolmeen yläkomeroon toppakengät ja kumisaappaat.. ja niitähän riittää. Kaapit alkaa jo pullistella liitoksistaan.. mutta ehkä mä joskus saan oikean varaston, tai edes vaatehuoneen.

Munkkeja toki paistoin myös (litran pullataikinasta), ja omatekoista simaa juotiin, nam nam.