Pääkallolapaset

Innostuin sitten illalla neulomaan lapaset valmiiksi, ja pääsin nukkumaan vasta puoli kahden maissa. Vuorokausirytmi vähän sekaisin näköjään! Toisaalta on kyllä ihana istua ihan rauhassa ja hiljaisuudessa neulomassa. Kukaan ei tappele tai riehu eikä kerjää mitään. TV:stä tuli joku virolainen (?) elokuva, jonka olisin katsonut loppuun mutta en sitten viitsinyt jäädä enää pitempään valvomaan, kun koskaan ei tiedä kuinka aikaisin aamulla joutuu vääntäytymään sängystä ylös.


Poika sai sitten pääkallolapaset. Pipon neuloin jo viime keväänä, ja siitä saakka olen _suunnitellut_ tekeväni pipolle kaveriksi lapaset. No Nyt On.

Lankana tummanvihreä Novitan Superwash ja pääkallot ValoVilleä. Tuli aika tiivistä jälkeä, kun puikot oli samat kuin edellisissä lapasissa vaikka langat on paksumpaa. Luulisi olevan lämpimät.

Langanmenekki 68g, resorissa 44s, sileässä 46s.


Hymyilytti koko illan, kun esikoinen esitteli isälleen, että katso kun äiti tekee A:lle pääkallolapasia. Mies katsoi niitä ja sanoi, että "juu hienot, paitsi niistä puuttuu peukalot" ja katsoi minua säälivän näköisesti.. että enkö mä raukka ole muistanut lainkaan tehdä peukaloita. Olin neulonut peukalolangan mustalla ja se ei erottunut kunnolla.. mutta en viitsinyt alkaa selittelemään sen enempää. Ajattelin, että siinäpä herra taas miettii käsityön ihmeellistä maailmaa.. ;o)

Seuraava työkin on jo selvillä. Sisko tilasi tyttärilleen villasukat. Oli kuulemma odottanut sellaisia jo joulupukin paketissa.. mutta kun kaikkea ei ehdi vaikka haluaisikin.. ;o)

Vetelä kun vehkapa..

On sitten niin laiska ja vetelä oli, ettei saa mitään aikaiseksi. 9v Poijalle on tekeillä lapaset, ensimmäinen on valmis ja toisestakin resori, mutta kun ei vaan jaksa tarttua työhön ja jatkaa. (Jos istahdan sohvalle neulomaan, alkaa väsyttää niin, että tarttis päästä päikkäreille.) Mielessä pyörii mahdolliset seuraavat työt. Tekisi mieli aloittaa jo välillä jokin isompi työ, lähinnä toiveissa olisi itselle puserontapaista. Toisaalta mielessä pyörii ne yksittäiset kerät woolia, joista pääsisi mukavasti eroon, jos nyt keskittyisi neulomaan lapasia (ja pipojakin vaikka).


Tässä kuva pikkuneideistä ulkoilemassa meidän masentavan liukkaalla pihalla. ;o) Turvallinen ulkoilu vaatii kypärän!
Lunta on joissain paikoissa sentin pari, suurin osa on kuitenkin ihan jäätikköä (rinteessä paljasta maata). Tämmöistä on siis nykyään Oulun talvi. Viitisentoista vuotta sitten kun kotiuduin seudulle, lunta saattoi olla metrinkin.


Tässä vetelehtimisen lomassa lisäsin muutaman kuvan tuonne kuvagalleriaan. Taitavat kaikki olla sellaisia käsitöitä, jotka on olleet jo kovasti käytössä, mutta jäänyt aikaisemmin kuvaamatta.

Kukkalapaset

Parin päivän nyhräämisen jälkeen valmistuivat esikoiselle lapaset, joissa on olevinaan jonkinlaista unikkoa. ;o))


Pohjavärinä Maijaa ja kuviot merinowoolia.
Lapasten koko 10- vuotiaalle sopiva. Neuloin 44 silmukalla, resorissa 2 3/4 puikot, ja sileässä kolmosen puikot.
Langanmenekki 53g.

Tämmöisen hienon muumitalon tein aatonaattona (ihan valmismuoteilla). Yhtenä jouluna tein pirkkasivujen ohjeilla tavallisen piparitalon, joka syötiinkin saman tien, hyvä että koristella ehti. Silloin poltin sormenikin pahasti ja sain siihen ison, kipeän rakkulan. Nyt selvisin onneksi vammoitta... Talo on vielä tarkoitus koristella tomusokerikuorrutuksella ja nonparelleilla (ja yrittää peittää nuo sokerivalumat).



Meidän pieni tonttupoika 7½kk pysyi istumassa just ja just sen aikaa, että sain otettua kuvan. Ostin tuon puvun kirpparilta aikoinaan nykyiselle ekaluokkalaisella. Hyvä, että sille oli käyttöä toisenkin kerran. ;o)


On minulla yksi käsityökin kesken. Neulon (edelleen) esikoiselle lapasia. Illalla neuloin puoleen yöhön, enkä olisi millään malttanut lopettaa, mutta piti lähteä rauhoittelemaan pikkuipanaa, joka alkoi riehua sängyssään kun huomasi että äiti ei ole vieressä..
Laitan kuvan lapasista, jos joskus valmistuvat..

Hyvää Joulua!

Ihan turhaan eilen odottelin siivousinspiraatiota.. ei sitä tullut, mutta kun alistuneesti huokaisten tartuin imurinvarteen, niin jo alkoi villakoirat nurkista hävitä. Sain jopa lattiat pestyä ja lakanat vaihdettua. Eli meillä on joulusiivous tehty, jee.

Mies on "valmistanut" kinkut. Tietääkseni normaalisti ihmisillä kinkku paistetaan yön aikana uunissa, mutta meillä se vaatii monen päivän työn. ;o)) Herra isäntä oli kolmen päivän reissulla Kitkalla. Olivat siellä äijäporukalla yhden kaverin mökillä palvaamassa kinkkuja. Saunan lauteet oli kuulemma olleet täynnä omia ja tuttujen ja tutuntuttujen lihoja (kinkkuja, lammasta, poroa).

Laatikot ostan laiskasti valmiina. Muutama vuosi sitten tein lanttu-, porkkana- ja perunalaatikot itse, ja vaikka meillä oli vieraitakin, laatikoista jäi aina suurin osa yli, joita sitten heitin pakkasesta roskiin helmikuussa..
Italiansalaatti ja rosolli on huomenna _pakko_ tehdä, nam nam, muuten joulu ei ole joulu. Tai muut varmaan pärjäisi ilman niitä, mutta minun jouluuni ne ehdottomasti kuuluvat!

Kaupassa pitää vielä käydä, kunhan ne aukeavat. Viimeiset lahjat on ostamatta, ja tietysti ruokaostoksia täytyy tehdä.


Tämän tonttuperheen kera toivotan kaikille satunnaisille kävijöille (ja jos vakiolukijoita sattuu olevaan, niin sellaisillekin tietysti):

OIKEIN HYVÄÄ JOULUA!!

(JA PALJON SUKLAATA)!!

Purkutuomio

Tarkoituksena oli neuloa esikoiselle vanttuut. Musta Maija ;oD käytiin erikseen ostamassa, mutta kotoa ei löytynytkään sopivaa väriä kaveriksi (vaikka wooliakin löytyy melkein joka sävyssä..). Kokeilin sitten tuota kirjavaa nallea, joka on minun lempparini kaikista novitan langoista. Mutta näyttää aika pahalta. Siis mä en halua pilata ihanaa nallea tuolla kamalalla mustalla. Purkuun meni tämä työ.
Vähäksi aikaa meni into aloittaa uudestaan, vaikka uudet värit ja kuviokin tyttären kanssa jo valittiin. Illalla menin jo yhdeksältä nukkumaan samaan aikaan lasten kanssa. ;o)




Tämmöiset vauvantossut tekaisin loppulangoista viime keväänä. Tuolla ovat nekin ajelehtineet kaapissa, mutta nyt ovat vihdoin päässeet eteenpäin. Eräs aktiivisempi vaakalainen ;o) kiikuttaa ne muiden neulomusten mukana OYS:n keskososastolle lämmittämään pikkuruisia varpaita.



Koululaisilla on tänään pikkujoulut. Jokaisen piti viedä kouluun 2-3 euron lahja ja syötävää (jaettavaksi kaikille) + oma juoma. Laskiskelin tuossa, että rahaa näihin hömpötyksiin kului melkein 20 euroa! Hirveää rahanmenoa! (Tietysti jos olisin muumimammaäiti, olisivat saaneet omatekoista mehua ja pikkuleipiä tms vietäväksi, ja oltaisiin selvitty paljon halvemmalla, mutta noh..) Lapsista tietenkin pikkujoulujen viettäminen on hienoa.. kaikki viemisetkin pakkasivat reppuihin jo illalla ettei vain aamun kiireissä unohdu. En viitsi heidän kuullen purnata... (Ja onpa tuo pikkusumma siihen verrattuna mitä herra isäntä kulutti omissa pikkujouluissaan. Argh!)

Viimeiset joululahjasukat

Meni taas yömyöhäseen näitten sukkien valmistuminen. Vaan valmista tuli, ja enempää lahjasukkia en sitten aio tänä jouluna neuloakaan. Sukat menevät tädilleni (joka saa myös aiemmin esitellyt Kertut). Lähisukulaiset eivät tänä jouluna saakaan yhtään sukkaparia, koska heidät olen sukittanut jo aiemmin, viime jouluna ja pitkin vuotta. Siskon miehelle olisin sukat neulonut, mutta kuulemma "on sillä niitä". No, väkisin en ala kenellekään neulomaan, tekemistä on ihan tarpeeksi muutenkin.

Sukat on farkunsinisen ja harmaan kirjavaa Flotte sockea, koko 40 (silmukoita 64) ja käsiala tällä kertaa tahallisen löysä, joten langankulutuskin vain 63g.




Seuraavaksi meikäläisen ohjelmassa olisikin lahjojen paketointi. Lähetettävät lahjat voi paketoida ihan avoimesti, ja tuolla ne onkin apukeittiön päällisillä odottamassa. Mutta omien lasten lahjat on pidettävä salassa ja piilossa.. ei siis onnistu enää päiväsaikaan, kun pikkuneiti 3½v on hereillä ja seurana koko ajan. Illalla pitäisi jaksaa.. Kaksi vanhinta ei enää usko joulupukkiin (vielä viime jouluna uskoivat!), kun ovat koulussa kuulleet tylsän totuuden. Ekaluokkalainen vielä uskoo. Olenkin varoitellut, että pukki ei enää muista sitä, joka ei usko.

Uudet piparitkin on leivottava, kun edelliset jo syötiin. Minä en tykännyt niistä pipareista, jotka maustoin valmiilla piparimausteseoksella. Seuraavan taikinan teen kyllä perinteisellä Paraisten piparien ohjeella! Lapset taisi saada leipomisesta tarpeekseen itsenäisyyspäivänä, mutta pipareiden he koristelua odottavat innolla. Olen ostanut valmiiksi montaa sorttia nonparelleja, joita sitten "liimaavat" piparit täyteen (näin ainakin viime vuonna).

Mitään suurempaa siivousta en aio tehdä, tavallinen viikkosiivous saa riittää. Omassa rauhassa perheen kesken ollaan kuten jo monena vuonna, joten ei tässä sen kummempia tarvitse hössöttää..

Tytön pitsibolero

Laitan tähän kuvia pari vuotta sitten tekemästäni bolerosta. On minusta sen verran nätti, että kehtaa esitellä. ;o) Bolero on lojunut tuolla kaapissa esikoisen käytön jäljiltä, mutta löytyi taas kun etsittiin juhlatamineita. Nyt se on sopiva eskarilaiselle, joka tässä poseeraa.

Ohje oli Modassa 5/2005. Pienensin vielä pienintä kokoa eli tämä on xxs. ;o)) Lankana Alfa Glitter, jota meni parikymmentä senttiä vaille neljä kerää (=200g).

Kuvia bolerosta edestä ja takaa. Ensimmäisissä kuvissa neulepinta näkyy hyvin, mutta alimmaisessa taas langan oikea väriä.

Marikasseja ja torttuenkeleitä ;o)

Perjantaipäivän ompelin kasseja marimekon kankaista.

Ostin kankaanpalaset jo kesällä alennuksesta ihan tarkoituksenani ommella niistä kasseja joululahjoiksi... piti tietenkin ompeleminen jättää viime tinkaan (maanantaina jos saisi ne postitettua, niin olisivat varmasti ajoissa perillä).

Tässä kaksi kassia pikku-unikosta:

Isompaa unikkoa on sitten nämä kolme kassia. Tykkään tuosta vihreästä väristä, vähän harmittaa kun sitä tuli niin vähän esille. Mutta ihanan pirtsakat kuitenkin. ;o))


Kassit on kooltaan noin 45*45 tai vähän isompia.

Jos ompelut jäi viime tinkaan, on minulla vielä yksi lahjasukkakin alkutekijöissään (pari senttiä vartta neulottuna) .
Joulukorttien kirjoittaminenkin jää yleensä viimeiseen mahdolliseen iltaan, mutta tänä vuonna olinkin ennätysmyöhässä! Kirjoitin kortit valmiiksi vasta perjantaiaamuna. Hyvin ehtivät ja lähtivät postinkantajan mukana punaisessa kuoressa eteenpäin. ;o)

Eskarilaisneiti teki joulutortuista enkeleitä.

Hienoja, vai mitä! Neliöt leikattiin kuten tavallisissa tähtitortuissa, neiti vain teki taitokset
eri lailla. Näihin ei laitettu edes hilloa pilaamaan kauneutta. ;o)

Katsokaa: sukka

Siinä se on:


Sukka valmistui sunnuntaina. Suurin osa siitä syntyi kuitenkin jo perjantain ja lauantain välisenä yönä, kun miehen kanssa katsottiin "uusi" Tuntematon sotilas (jossa Kari Väänänenkin on niin nuori ja komea..).

Sukalla on oikeasti jo kaverikin. En vain viitsi pyytää poikaa enää uudestaan poseeraamaan..

Sukat ovat kokoa 38/39. Lankana siis Flotte socke, silmukoita 60 ja langankulutus tasan 60g.

Ikävä kyllä käsiala oli tällä kertaa taas niin tiukkaa, että sukat ei paljoa jousta eivätkä kunnolla mahdu 9v poijan tukevaan jalkaan. Paljaaseen jalkaan menevät hyvin, mutta eivät varmaan toisen sukan päälle. Ja poijaalla kun aamulla pukeminen on muutenkin aikaa vievää puuhaa, niin siinä ei saa vaatteet kiristää..
Sukat menkööt sirompaan jalkaan joululahjaksi. ;o)


Todisteeksi siitä, että osaan neuloa muutakin kuin ihan perussukkaa, laitan kuvan alkuvuonna neulomistani dominosukista. Ovat neiti esikoisen. Lankana Regian (kamala) Crazy color.

Naistenmessut käyty

Lauantaina käväisin Oulun naistenmessuilla. Vakaana aikomuksena oli löytää jotain kivaa joululahjaksi, mutta nuukuus iski taas kerran ja haaveeksi jäi. Tosin en voinut vastustaa tätä pientä pulleata enkeliä, jonka ostin itselleni. (Liminkalaisen keramiikkapaja TiinaMarin tuotantoa.)
Enkeli on kuin vanhin tyttäreni (10v), joka laulaa ronottaa päivät pitkät ja luultavasti uskoo kuulostavansa anna-abreulta. ;o)) (Tai siis tytär on laiha kuin tikku, mutta tuo itsevarma ilme on samaa..)




Toinen ostos oli tämä minikokoinen kuksa. Aivan suloinen!
Taidan antaa sen esikoiselle joululahjaksi. Tytär kuulemma kerää avaimenperiä, ja tämä olisi jo kolmas täydentämään hänen kokoelmaansa... ;o)

Itsenäisyyspäivää

Koululaisilla oli tiistai-iltana koululla itsenäisyyspäivän juhla.
Meillä mies joutui tietenkin taas Lappeenrantaan työkeikalle näiksi kolmeksi päiväksi ennen itsenäisyyspäivää. Vähän tympäsi, kun olin etukäteen miehelle vannottanut, että tulet sitten sinne juhlaan sinäkin ettei minun aina tarvitse yksin mennä. Mutta minkäs teet, kun käsky käy. (Ja olen kyllä jo niiiin tottunut raahaamaan laumaani yksin eteenpäin.)

Juhla kesti vain puolisen tuntia ja eri luokilla oli lyhyet esitykset aiheena marimekko, missikisat ja armi kuusela, paavo nurmi ja lasse viren, dingo ja lordi sekä tietenkin kimi räikkönen, kaikki nämä missä on jonkinlaista aihetta voitonjuhliin... Laulettiin siniristilippumme ja maamme-laulu.

Meidän lapsia on jo neljällä luokalle, ja minä tietenkin posket punaisena istuin penkissä jännittämässä heidän puolestaan. ;o) Juniori oli juhlassa todella reippaana, ja vaikka oli syönyt viimeksi monta tuntia aikaisemmin, jaksoi kiltisti odottaa kotiin saakka tisuttelua.


Tänään lapset ovat leiponeet pipareita. Meillä oli kotonakin tapana leipoa pipareita itsenäisyyspäivänä, nyt se kuuluu meidän jouluvalmisteluihin. Minun ei oikeastaan enää tarvitse toimia kuin paistajana, kun lapset leipoo. Osaavat jo melkein kaikki kaulitakin itse. Piparit on välillä ulkonäöltään mitä sattuu, mutta aina ne tulee syötyä.
Illalla laitetaan kynttilät ikkunalle palamaan, ja tarkoituksena olisi pitkästä aikaa seurata myös linnan juhlia.




Juniori on alkanut syömään soseita.
Parina päivänä on syönyt jo aamu- ja iltapuuron sekä päivällä kuningatarsosetta. Perunamaissia tarjoan myös välillä, mutta se ei aina kelpaa. Poika ei enää suostu syömään rintaa joka kerta kun tarjoan. Harmittaa, kun pelkään maidontulon vähenevän olemattomiin.
Me ollaan silti tehty enkkari. Juniori on saanut rintamaitoa kaikista isoimmaksi meidän ipanoista. Olen ylpeä itsestäni! Ja juniorista!!

Kuvassa juniori on sellaisessa kunnossa (mustikkasosetta ympäri naamaa), että hän on suloinen vain omien vanhempiensa silmissä. Mutta laitanpa kuitenkin. ;o))


Sain muuten vihdoin vaihdettua virkkuukoukun puikkoihin, ja ai että, on se vaan neulominen minun alaani. ;o) Aloitin 9v poijalle villasukkia. Poika valitsi yllättäen langaksi turkoosin flotte socken (olin ihan varma, että hän haluaa mustat sukat, mutta kaipaa kuulemma väriä).

Roseehuivi

heips.

Sain sitten vihdoin ja viimein valmiiksi tuon roseehuivini. Hiphei ja hurraa!!

Huivi valmistui jo toissailtana (en ole aikaisemmin ehtinyt kuvaamaan) ja se on jo uudistettukin. Kauppareissulla ipanoitten kanssa mulla oli uusi, hieno, ihailevia katseita keräävä huivini kaulassa. Meinasin vähän väliä lentää selälleni.. ei suinkaan liukkaiden kelien takia, kuljinpa vaan niin nokka pystyssä. No, ei vaan. (Olipas tyhmä vitsi.)
Mutta ihan hieno se on. ;o))




Jostakin syystä huivin teko tökki normaalia enemmän. Siis kukkasten pyörittely oli mukavaa puuhaa, ja niiden yhteenvirkkauskin ok ;o).. huivi vaan tuntui kuuluvan niihin kirottuihin käsitöihin, jotka ei meinaa valmistua ikinä. Mutta kun minä olen sisukas ja päättänyt, että uutta ei aloiteta ennen kuin nykyinen työ on valmis, niin kyllä se siitä.. joskus.. Minä en siis siedä ufoja nurkissani (toki niitäkin on, mutta hyvin piilotettuna)!

Joka ikinen kerta kun luulin juniorin nukkuvan kunnon päikkärit, ja istuin sohvaan mukavasti huivintekele käsissäni, vaunuista kuului välittömästi "byyää". Sama juttu illalla, kun ajattelin keskittyä ihan vaan käsityöhön ja vilkuilla telkkaria kulmakarvojen alta, ipana ei nukukaan kuin pätkän kymppiuutisten aikaan ja haluaa tisulle ennen kunnon unia ja vielä äidin pitämään kädestä kiinni, että saa unen päästä kiinni. Huoh.

Mutta en valita. Mieluummin tuo ihana ipana kuin 24 tuntia vuorokaudessa käsitöille. ;o)

Ai niin, ja lankaa kului tasan kaksi kerää Topp mohairia.
Huivin ohje tuli Villavintiltä ostamani pyörylän mukana. Tein huivin alareunaan kaksi kukkasta lisää (mallissa oli kolme), kun halusin mahdollisimman ison huivin. En viitsinyt huivia sen kummemmin pingottaa tai oikoa, ei se kuitenkaan pysyisi kuosissaan.